Maria, Anastasia, Alexei, and Alexandra | 01 Jun 1912.
The Day of the little white flower: the Tsar’s four daughters and son Alexei, all dressed in white, collect funds for hospitals and asylums, among peasant children, persons in attendance and servants. In this video, the royal children are greeted for their charity
|
Emmelie de Forest |
| Only Teardrops (Eurovision 2013 - Denmark) | |
| Eurovision Song Contest - Malmö 2013 |
EUROVISION WINNER 2013
peregrint:
HAPPY DESTRUCTION OF THE ONE RING AND A HAPPY GONDORIAN NEW YEAR. ALSO HAPPY TOLKIEN READING DAY.

i understand fully.. tbh im really disappointed with the pagan community in tumblr. but if you’re moving to another website, please let us know where C:
it would be a shame if you’d completely quit, because i honestly think you’re an awesome person and you’ve helped me a lot.
This is a recast BJD.
She’s mine. I bought her from a seller on Taobao as a test - I was willing to drop a little money on a doll that had never been on my wishlist in a size I wasn’t interested in just to see what recasts were like. I was expecting some sort of pockmarked monstrosity from what I’d heard about recasts in the past.
But when she arrived I fell in love! I think she’s perfect. She has no seams, no air bubbles, no smell, no breakage, inside the joints is nice and smooth, no thin spots that look like they’ll break at a butterfly’s breath. The bit in the pelvis is a little thin as you can see but not worryingly so - it looks just like the inside of legitimate Soom teenies, as people have posted about thinness in this area on DoA.
The one flaw she had is the little inner torso piece isn’t glued in properly, but I haven’t bothered to fix it because it hasn’t affected her range of movement. She had a little bit of resin flaking on her eyes but that was easily brushed off with a finger.
I think she looks lovely all done up. I sent her away for a faceup, and borrowed an airbrush to do her hooves - it was a perfect way to learn how to airbrush and not worry about ruining an expensive doll. I hot glue sueded her and tightened her strings so now she poses nicely.
I think it’s important to openly share what recast dolls can look like when kitted out, and the fact that they’re NOT invariably plagued by problems like some people would like you to believe. It’s also important to note that many of those problems (like the ones I’ve mentioned above) are often seen in legitimate dolls too, not just recasts. That said, it IS important to share the issues that these dolls can come with so people know what to expect and learn how to identify recasts. I just don’t think it’s fair to show only one side of the story, as it seems like propaganda to me.
So that’s why I stood her on the windowsill today to catch the very last of the sunlight in a couple of quick snaps (the naked photos are from earlier in the year). There’s a more in-depth review that I posted on Castaways, so if you’re interested in reading more, feel free to check it out :) I’m a little more familiar with the doll now though so I’m not sure how accurate it is (for example I thought maybe her legs might have been uneven but I no longer think that’s the case).
Coming later: Pics of recast Soom Mylo, Soom Alex in grey skin on the new body, and Soom Io Scarface on a Luts SSDF body. I’m itching to put them together and dress them but I have to take photos first, arg!
what seller did you buy her from? :) did the fantasy parts cost extra?
Aw, a new follower? Well aren’t you just a sweetie, asdhomestuckfghj. Thanks! >u
you’re welcome~
//psst keep it up with the bagginshield
John istui uimahallin poikienpuolella, odottaen että muut luokkakaverit menevät suihkuun. Hän häpesi vartaloaan, ja jotenkin hänestä tuntui oudolta olla alastomana muiden poikien edessä.
“John, vähän reippaammin nyt” liikunnanopettaja hoputti.
“Joo joo” John marisi, ottaen samalla paitansa pois. Mahdollisimman huomaamattomasti. Sitten hän taas odotti jonkin aikaa, kunnes ei kuullut enää muiden poikien tai opettajan ääniä pukukopeilta. Hän otti shortsinsa ja sukkansa pois, niin että hän oli vain boksereilla. Varmuuden vuoksi hän päätti tarkistaa, ettei missään ollut ketään. John kietaisi pyyhkeen vyötärölleen ja lähti kiertelemään pukuhuoneessa, lokeroiden välissä. Ei ketään. Hän oli kääntymässä takaisin omalle lokerolleen, olettaen että viimeisen lokeron takana ei voinut olla ketään, kunnes kuului ‘kräts’ ja John näki kännykän putoavan lattialle. Samalla kännykästä irtosi kuulokkeiden johto, ja John kuuli kuinka puhelimessa soi jokin paska rap- kappale.
“Perhana” kuului viimeisen lokeron takaa, ja blondi poika nosti puhelimen. Musiikki sammui.
Oliko tuo se uusi oppilas? Daveko hänen nimensä oli? Samassa kuului ‘tumps’ ja blondi kaatui maahan. John ei nähnyt mitään pyyhkeen liehahtaessa pojan vyötäröllä. Onneksi, kai. John meni viimeiselle lokerolle nähdäkseen pojan kunnolla. Siinä hän istui, Dave lattialla nojaten käsiinsä, aurinkolasit vieressään, kasvoillaan tympääntynyt ilme. Jotenkin Dave näytti Johnin mielestä suloiselta.
“O- oletko ok?” John kysyi pidätellen nauruaan Daven hauskan olemuksen johdosta.
“Ei tässä mitään, perseeseen vaan sattuu vähän. Perhanan liukas tää lattia” blondi vastasi, kaapaten aurinkolasit lattialta silmillensä.
“Etkös sinä ole se Dave? Se josta opettaja puhui viime viikolla?”
“Dave Strider ilmoittautuu” poika vastasi, katsoen naurahtaen Johnin hiuksia.
“Harjaisit tuon pehkosi joskus.”
John sivuutti kommentin vaihtamalla aihetta.
“Minä olen Egbert. John, siis. Tai siis ei minun etunimeni ole Egbert vaan John ja-“
Dave keskeytti Johnin nousemalla ylös ja ottamalla aurinkolasinsa pois silmiltä. Hän heitti ne penkille ja katsoi Johnia silmiin.
“Noh, Egderp, perseeni tuntuukin jo paljon paremmalta” blondi sanoi. Jotenkin John ei saanut kyllikseen Daven silmistä, vaan mustahiuksinen tapitti Davea tapittamisesta päästyään, kunnes blondi rykäisi, ja John havahtui.
“Uh, tuota.. Minä menen nyt suihkuun, muut ovat varmaan jo altailla” Egbert mumisi odottamatta vastausta. Dave katsoi hänen peräänsä kun hän käveli omalle lokerolleen.Jatkuu joskus. En ota vastuuta typoista tai muista virheistä koska väsymys
Jos se ei olisi lapsellista, pelaisin väriä kanssasi, peiliäkin. Sinä olet minun peilini. Rohkeus näkyi kasvoiltani sinullekkin, mutta sinusta heijastui se epävarmuus joka velloo minunkin sisälläni. Sinulla pelko ja rasismi, minulla kaikki ne paineet jotka neuroottiset vanhemmat voivat lastensa niskaan kaataa. Kuinka monet illat kirosimme ihmisten julmuutta, sinä huutaen, minä hiljaa sisälläni? Kuinka monta kertaa tajusit tukevasi minua? Kuinka monta kertaa sanoin sinulle, että koittaa parempi päivä? Montako kertaa sinä uskoit minua?
-Ivan, odota!
Olisin ystäväsi, elleivät jalkasi olisi niin paljon pidemmät ja askeleesi suuremmat kuin minun. Jos edes kerran saisin usvaisesta olemuksestasi kiinni, edes hetkeksi. Mikä on, mies, kun et kuule huutoani? Helvetti Ivan, et sinä niin kuuro voi olla! Miksi vain käännät selkäsi minulle? Olenko minä se peto, joka näyttäytyy sinulle kylmien painajaistesi kynsissä?
Siksikö löit minua?
Ensimmäisellä viikolla sanoin kolhineeni itseni ovenpieleen. Katsoin sinua sivusilmällä kerran, ehkä kaksikin, nähdäkseni olitko pahoillasi. Kyllä sinä olit. Mutta ei se riittänyt, vaikka silloin mustelma oli jo sulanut muistoksi.
Lumikin suli ja ennen kuin huomasinkaan, olimme erillään. Vanhempieni mielestä se oli vain hyvä juttu. Sinä olit heille irtolainen, “ryssä”, joka houkutteli heidän pikku enkelinsä kadulle ryyppäämään. Totta puhuen me emme edes ryypänneet. Emme ainakaan kadulla, ja sinä tiedät sen.
Halusin olla niinkuin ennen. Yläasteella elimme toisillemme. Tiesin, että olin joskus maailmasi keskipiste, mutta se ei haitannut minua yhtään. Minä en vain ollut yhtä sokea sinun virheitäsi kohtaan kuin sinä minun.
Luokkakuvassa olimme aina vierekkäin, pituuserostamme huolimatta. Luokan häiriköt, vain kuvauspäivänä. Lopulta minulle annettiin jakkara ja pääsin kanssasi takariviin. Kuva tärähti, joten jäin siitä melkein pois. Tohelo kuvaaja. Onneksi edes puolet hymystäni näkyy.
Onkohan sinulla noita vanhoja kuvia? Takanreunuksella, yöpöydällä, niin että varmasti näät ne joka päivä? Muisto Tino Väinämöisestä, joka eli kanssasi maailman. Vai ovatko ne päiväkirjan alla, Keltaisten sivujen välissä? Sinne minä jäin, keltaisten lehtien sekaan, mietteisiini. Sen olin päättänyt, että haluan kanssasi uuden alun tai pisteen.
